Riemunkirjava

» virtuaalihevonen - a sim-game horse «

Quarrier Duán "Urho"

Champion, KTK-II, RHLA Quality

nimi Quarrier Duán "Urho" Porrastetut
  • Hyppykapasiteetti ja rohkeus: 0.00 p.
  • Nopeus ja kestävyys: 0.00 p.
  • Kuuliaisuus ja luonne: 2888.94 p.
  • Tahti ja irtonaisuus: 3802.03 p.
  • Tarkkuus ja ketteryys: 0.00 p.
  • Kouluratsastus 6690.97 pistettä vaikeustaso 11 / 10
rotu & sukupuoli suomalainen puoliverinen ori
väri & säkäkorkeus ruunikko (165cm)
syntynyt 23.05.2018, 3v 06.06.2018 (oma)
rekisterinumero VH18-031-0293
kasvattanut reibili (VRL-10965), Duán stable (DUAN7882)
omistaja Riemunkirjava, jabberjinx (VRL-13570)
painotuslaji kouluratsastus
koulutustaso Int:1 (ko)


Saavutukset
  • Virtuaalinen hevoskantakirja, elokuun 2018 tilaisuus
    (18 + 18 + 18 + 18 = 72.0p.) KTK-II
  • Ratsuhevosten laatuarvostelu 29.09.2018 (XXV)
    58,333% Quality
  • NJ - Ch (Champion) -arvonimi
    myönnetty xx.xx.2019

Luonnekuvaus

Kun on yhdistetty rauhallinen ori hieman tulisieluiseen tammaan, on saatu varsa, joka on luonteeltaan utelias, todella rohkea ja sata prosenttisesti mukana aina mitä ikinä ihmiset sen kanssa keksivätkään puuhata. Ori on kuitenkin reaktiivinen, tämän se on perinyt emältään. Sen reaktiot ovat aina isoja ja esimerkiksi joskus harvoin säikähtäessään se saattaa pyrkiä riistäytymään käsistä, mutta rauhoittuu kyllä nopeasti kun itse ei panikoi ja käyttäytyy rauhallisesti. Urho ei jaksa paljon hörhöillä tammojen perään ja se on helppohoitoinen tilanteessa kuin tilanteessa. Kengittäessäkin se jo itse nostaa seuraavan jalan valmiiksi ylös, ei nyhdä eikä nojaile kengittäjään. Kuljetuskoppiin ori nousee hienosti ja matkustaa hyvin niin yksin kuin kaverinkin kanssa. Taluttaessa ori kulkee nätisti ihmisen vierellä ja korvat hörössä katselee ympärilleen. On kuitenkin yksi asia mitä tämä muutoin niin kiltti ori ei siedä.. Sen karsinaan ei nimittäin ole mitään asiaa silloin kun Urholla on siellä ruokaa, vaan ori ajaa hampaat irvessä sieltä pois kaikki, jotka kehtaavat tunkea karsinaan samaan aikaan kun se syö. Se ei ole koskaan ketään purrut, mutta varmasti osaisi tehdä senkin mikäli karsinaan tunkeutunut henkilö on tarpeeksi tyhmä ollakseen välittämättä sen varoituksista.

Ratsastaessa Urho on herkkä avuille. Isolla hevosella on ison hevosen liikkeet ja niihin voi aluksi olla hieman vaikea mukautua. Urho on hieman huonompi vasempaan suuntaan ja siihen suuntaan työskennellessä saa olla tarkkana apujen kanssa. Urho on herkkä suustaan, mutta harvemmin protestoi kunnolla kovaa kättä, vaan tavallaan tyytyy kohtaloonsa ja suorittaa, vaikka olo olisi hieman epämukava. Urholla on kolme hienoa askellajia, joista laukka on selkeästi vahvin. Maastossa ori ei kyttää ja harvemmin säikkyy yllättäviäkään tilanteita ja sen kanssa voi tehdä maastoreissuja huoletta yksinkin.

Luonteesta kiitokset kasvattajalle!

Luonteenpiirteet & Taidot

rohkeus:Taso 5: melko rohkea
kuuliaisuus:Taso 4: normaali
temperamentti:Taso 6: temperamenttinen
herkkyys:Taso 4: normaali
nopeus:Taso 7: selvästi normaalia parempi
kestävyys:Taso 1: selvästi normaalia heikompi
hyppykapasiteetti:Taso 4: normaali
ketteryys:Taso 5: hieman normaalia parempi
liikkeet:Taso 6: normaalia parempi




2-polvinen sukutaulu

isälinja: Quatermion - emälinja: Celivie Fox


i. Quasimodo J&K
KTK-II
fwb rn, 165CM
ii. Quatermion
KRJ-II
fwb rn, 169CM
iii. Mousyston Qulst EVM
iie. Qemfenly EVM
ie. 3rd Alice
KRJ-I
fwb rn, 165CM
iei. Alone 'n' Fallen EVM
iee. Project DIVA DIVA EVM
e. Complicated J&K
KTK-II
fwb rn, 162CM
ei. Windell Verner
fwb rn, 175CM
eii. Williot EVM
eie. Wilma EVM
ee. Celivie Fox
KRJ-II
fwb rn, 165CM
eei. Coarnondo EVM
eee. Cuantle's Cecyl EVM

Jälkeläiset



Kilpailukalenteri

näyttelytulokset
NJ06.09.2018Silverlodetuom. Kati2./12 irtoSert
NJ30.09.2018Beaumonttuom. Miia Maria6./10 irtoSert
NJ01.12.2018Silvertoptuom. Vibaja1./10 irtoSert

VSN
16.02.2019Decnen virtuaalisettuom. reibili4./12 RCH 4-4-4-3½-4-4-4-4-3½-3½=38,5p
VSN28.07.2019Lallybrochtuom. dookie9./12 3½-4-4-4-4-4-3½-3½-3½-4=38p
kouluratsastus (KRJ) 49 sijoitusta, 6x 1. sija
21.08.2018Wyat ShetlandsKRJHe:C4./27
21.08.2018Wyat ShetlandsKRJHe:C5./27
25.08.2018Wyat ShetlandsKRJHe:C4./27
26.08.2018Wyat ShetlandsKRJHe:C5./27
26.08.2018Wyat ShetlandsKRJHe:C1./27
27.08.2018Wyat ShetlandsKRJHe:C4./27
29.08.2018Wyat ShetlandsKRJHe:C1./27
24.09.2018RistikallioKRJHe:B4./40
16.09.2018RiemunkirjavaKRJHe:C3./35
17.09.2018RiemunkirjavaKRJHe:C3./32
21.09.2018RistikallioKRJHe:B4./40
24.09.2018RistikallioKRJHe:B5./40
29.09.2018RistikallioKRJHe:B3./40
02.10.2018RistikallioKRJHe:B5./40
02.10.2018RistikallioKRJHe:A6./40
04.10.2018RistikallioKRJHe:A5./40
08.10.2018RistikallioKRJHe:A4./40
10.10.2018RistikallioKRJHe:A5./40
20.10.2018Hiivurin suomenhevosetKRJHe:B3./30
21.10.2018Hiivurin suomenhevosetKRJHe:B4./30
22.10.2018Hiivurin suomenhevosetKRJHe:B4./30
13.10.2018RunoratsutKRJHe:A7./50
18.10.2018RunoratsutKRJHe:A3./50
01.11.2018HaavelaaksoKRJHe:A5./30
12.11.2018HaavelaaksoKRJHe:A3./30
12.11.2018HaavelaaksoKRJHe:A1./30
15.11.2018HaavelaaksoKRJHe:A2./30
28.11.2018HaavelaaksoKRJHe:A4./30
30.11.2018HaavelaaksoKRJHe:A2./30
01.11.2018Kauniston TilaKRJHe:A2./30
04.11.2018Kauniston TilaKRJHe:A1./30
05.11.2018Kauniston TilaKRJHe:A1./30
08.11.2018Kauniston TilaKRJHe:A5./30
09.11.2018Kauniston TilaKRJHe:A2./30
10.11.2018Kauniston TilaKRJHe:A1./30
15.11.2018Kauniston TilaKRJHe:A5./30
21.11.2018Kauniston TilaKRJHe:A5./30
23.11.2018Kauniston TilaKRJHe:A4./30
24.11.2018Kauniston TilaKRJHe:A5./30
25.11.2018Kauniston TilaKRJHe:A4./30
27.11.2018Kauniston TilaKRJHe:A2./30
28.11.2018Kauniston TilaKRJHe:A4./30
29.11.2018Kauniston TilaKRJHe:A2./30
02.11.2018SolinaKRJInt:I3./16
02.11.2018SolinaKRJInt:I3./16
29.11.2018ColosseumKRJInt:I3./34
30.04.2019KRJ CUP Harmaatuulen oriasemaKRJInt:I2./96
14.09.2019MörkövaaraKRJInt:12./14
16.09.2019MörkövaaraKRJInt:12./14

Päiväkirjamerkinnät
11.08.2019, kirjoittanut omistaja
Urho, joka on yleensä kuin ihmisen mieli ja on ollut mitä helpoin kisakumppani, ei tahtonut toimia niin millään. Oli lämmin elokuinen päivä, ei pilvenhattaraakaan missään, kun suuntasimme Rovaniemelle kouluratsastuskisoihin. Olin ilmoittanut orin kahteen luokkaan, Helppo B ja A -tasoille. Miten kisa-aamuina tuntuukin että viikkotolkulla päntätty ohjelma valuu muistista totaalisesti? Kisapaikalla ori tuntui nihkeältä ja oudolta. Trailerista tullessa se koitti kauhealla kiireellä rynniä ulos ja olisi halunnut luikerrella pois kun viimeistelin sen kisakuntoon. Yleensä avuille herkkä ori tuntui selästä käsin vielä kamalammalta. Se ei niin millään meinannut ottaa mitään kuuleviin korviinsakkaan, vaan oli enemmän omissa maailmoissaan. Voi hemmetti, tämänkö takia me ajeltiin tänne saakka, mietin itse otsa tuskanhikeä valuen. Mietin vetäisinkö orin pois kisasta, voisiko se olla kipeä. Mutta ei se vaikuta kipeältä, ehkä sillä on vaan huono päivä.

Onneksi meidän luokkiin oli vielä hyvin aikaa, niin ehdin tasoitella tilannetta. Kävelytin oria kisa-alueen laitamalla puiden varjossa. En tohtinut vielä mennä verkkaamaan, ettei ori vallan läkähdy. Yhtäkkiä ori pysähtyi kuin seinään ja pissasi varmaan ämpärillisen verran. Aikansa loroteltuaan Urho tuli innokkaana kysymään että noniin, mitä tehdään. Raukalla olikin ollut vain hirveä pissahätä, muttei syystä tai toisesta ollut halunnut pissata ennenkuin vasta nyt. Minua suorastaan nauratti tilanne, hitsin hölmö ori. Taputin hörisevän ruunikon turpaa. Ei enää tietoakaan siitä jähmeästä ja yhteistyöhaluttomasta möllistä.

Kisoista itsestään ei niinkään jäänyt jälkipolville kerrottavaa. Tiedetäänpähän mitä treenata lisää. Tämän orin kanssa ei kyllä pidä yllättyä enää mistään, ja pitääpä huomioida ettei se pääse lotraamaan enää vedelläkään aivan mielin määrin. Kaikkea sitä.



17.01.2019, kirjoittanut omistaja
Urho on kyllä melkoisen vekkuli, mutta silti niin hölmö ja kiltti. Vein tuttuun tapaan aamusella hevoset tarhaan, että saan siivottua niiden karsinat. Urholla on meinannut olla meno sen verran lennokasta viimeaikoina, että olen suosiolla laittanut orinpenteleen yksinään pikkutarhaan tallin vierustalla. Purkakoot siellä enimmät virtansa. Viskelin tuttuun tapaan lantaa kottikärryihin pilttuista ja lähdin kuljettamaan sitä tallirakennuksen alla lantalaksi uudistettuun maakellariin. En älynnyt ensimmäiseen hirnahdukseen kiinnittää huomiota, kunnes kopsahdus lantalan oviaukolla kiinnitti huomioni. Oviaukossa seisoi valtaisa mölli, joka hörähti tuttuun tapaan ja selvästi arpoi kyyristyisikö tulemaan matalaan lantalaan vaiko ei. "Mitä hit--" pääsi suustani ja päätäni pudistellen talutin orin riimustaan pois.

Urho oli huomannut tarhan oven olleen huonosti kiinni ja oli selvästi halunnut osallistua tallien aamusiivoukseen. Pitääpä muistaa olla tarkempi tuon tarhan oven kanssa ensikerralla. Kuinka kamalaa olisi ollut huomata tarhan oven repsottavan selällään, eikä oria näy missään. Muiden hevosten härnäämisen tai ruokavaraston tyhjentämisen sijaan se olikin päättänyt tulla minun luokse. Onneksi Urho on niin mainio.



22.12.2018, kirjoittanut omistaja
Joulun alla on aina hyvä tehdä siivoilla ja pistää asiat tiptop kuntoon. Viime viikolla kalenteria plärätessäni huomasin myös, että kappas viimeisimmästä hampaiden raspauksesta on kulunut jo tovi. Onneksi meidän luottoeläinlääkäri Minna ehti vielä ennen lomille jäämisiään hurauttelemaan tänne suunnille visiitille, niin saadaan heppojenkin hampaat kuosiin. Olin jo aiemmin kertonut Minnalle että Urho on ollut viimeaikoina vähän herkkänä suustaan ja on alkanut mälväämään kuolaimia.

Hölmön luottavainen ori tuli innoissaan mukaan eikä osannut odottaa mitään pahaa, kun talutin sen tilaan jonka olin järjestellyt toimenpiteelle sopivaksi. Se hörisi iloisena eläinlääkärille, joka antoi orille miedon rauhoittavan toimenpidettä avittamaan. Toimenpiteessä todettiinkin että orin hampaat oli kasvaneet melkoisen vauhdilla ja eritoten poskihampaat oli alkaneet muodostamaan piikkejä, alkaen hieman myös limakalvoja ärsyttämään. Olikin jo korkea aika hammashoidolle. Ori saa nyt lepäillä kaikessa rauhassa joulun yli, onneksi suun haavaumat paranevat nopeasti.



17.10.2018, kirjoittanut omistaja
Voin häpeäkseni myöntää, että otsalamput on olleet käytössäni lähinnä koirien kanssa iltamyöhään ulkoilleessa. Onhan se joskus käynyt mielessä käydä hevosten kanssa otsalampun valossa iltamaastoilla, mutta aina jokin on mukamas tullut esteeksi. Väsymys, liian märkää, ei jaksa tai ehdi, tai sitten vaan pelottaa. Tutut maisemat, joissa tulee tuntikausia luuhattua päivittäin, muuttuvat aivan vieraiksi otsalampun valossa. Ei me koirienkaan kanssa koskaan uskalleta mitään maratooneja lähteä iltahämärällä tekemään, ja ne onneksi reikäpäisinä otuksina kirmaavat itsensä väsyksiin niin ettei minun tarvitse hirveän kauas kotipihasta lähteä.

Syksyn hämärtyessä alkoi kuitenkin myös someen virtaamaan kuvia ja kirjoituksia yöllä tehdyistä maastoretkistä. Villeimmät olivat tehneet peräti koko yön kestäviä retkiä isommalla kaveriporukalla. Toiset olivat yksin tai kaksin käyneet lyhyillä lenkeillä. Jokin pieni halu saada jännitystä heräsi sisälläni ja ajattelinkin ottaa ohjelmaan käydä ainakin muutamat yömaastot ratsastamassa ennen lumen tuloa.

Kello tikitti jo lähemmäs iltayhtätoista kun astelin otsalamppuun ja heijastinliiveihin varustettuna Urhon karsinaan. Ori oli jo torkkumassa, mutta heräsi heti nähdessään että lähdetään johonkin. Se alkoi kopisuttelemaan eestaas pientä karsinaa, ja sain sitä tovin toppuutella että sain sille heijastinliivin puettua ylle. "Lähdetään retkelle", kuiskasin sen korvaan, kun ori oli puoliksi rynnimässä matkaan. Talutin Urhon tallin eteen, jossa sirisevän ulkovalon alla jo Marja oli Fenrin selässä valmiina lähtöön.

Kilttinä orina Urho ei pahemmin tamman näkemisestä riemastunut, ja pääsimme matkaan. Kuljimme Urhon kanssa edellä reipasta käyntiä tallin pihasta hiekkatielle ja poikkesimme pian mäntyjen siimekseen leveälle polulle joka on tallattu noin tuhat ja sata kertaa. Urhosta paistoi innokkuus, joka olisi mieluusti purkautunut juoksupyrähdyksinä, mutta ori pysyi kuitenkin hyppysissä eikä lähtenyt keulimaan omiaan. Vaikka reitti olikin tasaista ilman yllättäviä kiviä tai kantoja, en silti uskaltanut hämärässä nostaa laukkaa, ei ainakaan vielä. Annoin orin liukua kuitenkin kevyeen raviin ja aloin pikkuhiljaa itsekkin rentoutua. Katselin otsalampun valokeilan pomppimista ylösalas polulla ja männyissä, koittaen tarjota Urholle parhaan mahdollisen näkyvyyden eteensä. Kavioiden kopsetta pehmeässä maassa oli mukava kuunnella. Kahden kilometrin jälkeen alkoi polku kaventua hidastimme tahtia takaisin käyntiin, ja suunnistimme ulkomuistin turvin puolen kilometrin reitin ja löysimme kuin löysimmekin takaisin päätielle. Siitä olikin reilu kilometri takaisin kotiin, jonka menimme rennosti ravin ja käynnin vaihdellessa rinta rinnan kulkien Marjan ja Fenrin kanssa. Annoimme hevosten ottaa vielä pienet laukkapyrähdykset tuttua hiekkatietä pitkin. Vaikka matka olikin lyhyt, alkoi pitkän päivän väsymys painaa hevosia. Jopa Urho tuntui väsyneeltä, vaikka se yleensä sähköjäniksenä jaksaisi vaikka kuinka ja paljon. Kotiin päästyä ori menikin ilman sen suurempia ohjauksia karsinaansa, jossa laitoin sen valmiiksi yöpuulle.



Kuvat © Cherie (CC BY-NC 2.0)